Susi - (Canis lupus)

Tekoäly sai vaihteeksi auttaa susisivujen tekemisessä, ja tasapuolisena toimijana se ottaa huomioon kaikki osapuolet, koko luonnon, sudet, ihmiset, suojelijat ja metsästäjät. Eikö se olekin ihan oikea periaate.

Suden hyviä puolia – luonnon monimuotoisuuden puolustaja

Ekosysteemin tasapainottaja: - Susi säätelee hirvieläinkantoja, mikä vähentää metsätuhoja ja liikenneonnettomuuksia.

Terveen kannan ylläpitäjä - : Se saalistaa usein heikkoja tai sairaita yksilöitä, mikä parantaa saaliseläinten perimää.

Luonnon palauttaja: - Suden paluu kertoo luonnon elpymisestä ja lisää alueen ekologista arvoa.

Tärkeä kulttuurisesti: - Susi on osa suomalaista kansanperinnettä ja symboloi villiä luontoa.

Suden huonoja puolia – ristiriitoja ihmisten kanssa

Vahingot metsästyskoirille: - Susi tappaa Suomessa vuosittain kymmeniä metsästyskoiria, erityisesti hirvijahdin aikaan. Tämä aiheuttaa suurta huolta metsästäjien keskuudessa.

Karjatalouden haasteet: - Vaikka susien aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat pienempiä kuin muiden suurpetojen, ne voivat tappaa lampaita ja nautoja, erityisesti aidattomilla laitumilla.

Pelko ja epäluulo: - Suden liikkuminen asutuksen lähellä herättää pelkoa, erityisesti lasten vanhemmissa. Tämä voi johtaa ristiriitoihin ja jopa laittomiin tappamisiin.

Yhteiselon vaikeus: - Suden suojelu ja kannanhoito herättävät voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Yhteisymmärryksen löytäminen on haastavaa.

Yhteenveto

Susi on sekä luonnon monimuotoisuuden kulmakivi että yhteiskunnallisen keskustelun kipupiste. Se herättää ihailua ja pelkoa, toivoa ja turhautumista. Sen suojelu vaatii tasapainoa luonnon ja ihmisten tarpeiden välillä – ja ennen kaikkea avointa vuoropuhelua.

Susien määrällinen kehitys maassamme.

Susi kuuluu Suomen luontoon – vaikka se ei ole aina helppoa

Susi jakaa mielipiteitä, pelottaa ja kiehtoo – eikä syyttä. Se on älykäs, sopeutuvainen ja voimakas peto, joka elää lähellä, vaikka sitä harvoin näkeekään. Mutta ehkä juuri siksi se herättää niin suuria tunteita.

Voidaan sanoa, että susi kuuluu suomalaisen luonnon peruseläjiin. Ekosysteemin huipulla sillä on oma tärkeä tehtävänsä: pitää hirvieläinkannat kurissa, parantaa saaliseläinten perimää ja ylläpitää luonnon tasapainoa. Ilman sutta moni asia olisi huonommin – ja metsät hiljaisempia.

Tämä ei tarkoita, etteikö sudesta olisi myös haittaa. Kun metsästyskoira menehtyy suden hampaissa tai lammaslaumaan iskee laumallinen petoja, suru ja suuttumus ovat oikeutettuja. Siksi susipolitiikan on oltava inhimillistä, mutta samalla tietoon perustuvaa. Vihapuhe tai salametsästys eivät auta – eivät ihmisiä, eivätkä eläimiä.

Meidän täytyy kysyä: haluammeko luonnon, jossa ihminen määrittää jokaisen rajapuun ja reviirin, vai luonnon, jossa on tilaa myös villeille, pelottaville ja kauniille olennoille?

Susi ei ole vain eläin. Se on mittari sille, kuinka suvaitsemme toista – myös silloin kun se ei taivu meidän tahtoomme.

Metsästäjä haluaa turvata luonnon – mutta myös koiransa

Useissa tapauksissa metsästäjä on kulkenut koko ikänsä metsissä. Hän tuntee ne polut, äänet ja tuoksut, jotka kertovat eläinten liikkeistä, vuodenkierron rytmistä ja hänen oman koiransa hengityksestä syysaamun usvassa. Metsästys ei ole hänelle vain harrastus – se on elämäntapa, tapa olla osa luontoa.

Siksi hänen on vaikea hyväksyä sitä, että joka kerta, kun hän päästää koiransa irti hirvijahdissa, hän joutuu pelkäämään koiransa puolesta enemmän kuin koskaan ennen. Susi on palannut samoille seuduille, ja vaikka se ei suoraan uhkaa ihmistä, se tekee metsästyksestä entistä riskialttiimpaa – ja toisinaan sydäntä särkevän surullista.

Susi Kuhmossa lokakuussa 2023. Kuva - Copyright © Gregoire Dubois - All Rights Reserved.

Metsästäjäkään ei useimmiten ole susivihaaja. Hän tietää, että sudella on tehtävänsä ekosysteemissä, ja ymmärtää, miksi jotkut ihailevat sitä. Mutta kun metsästäjä menettää koiransa, kyse ei ole pelkästä lemmikistä – se on perheenjäsen, työpari, ystävä. Suru on todellinen, ja niin on turhautuminenkin, kun tuntuu, ettei hänen ääntään kuunnella.

Suden suojelu ei voi tarkoittaa sitä, että muiden on vain väistyttävä. Tarvitsemme järkevää kannanhallintaa ja paikallista päätösvaltaa. Tarvitsemme oikeutta puolustaa harrastuksia ja elämäntapaa – ilman että muuten leimataan heti sydämettömäksi sudenvihaajaksi.

Susi kuuluu metsään – mutta niin kuuluu sinne metsästäjäkin. Ja hänen äänensä on aivan yhtä tärkeä, kuin kaikkien muidenkin.